Vihdoinkin Titanicin suomalaisista suomeksi

 

Ulla Appelsin: Titanicin tuntematon lapsi. Jyväskylä 2003. 224 s.

 

Robin Gardener kirjoitti jokin aika sitten teoksen Titanic: The Ship that never sank. Kirjaa en ole lukenut, mutta sen nimi on osuva. Maailman kaikkein aikojen kuuluisin laiva ei hevin katoa ihmisten mielistä jo pelkästään siitä syystä, että siitä kirjoitetaan niin paljon. Ainakin maailmalla. Tunnetuimmasta internet-kirjakaupasta, Amazonista, löysin lähes 500 tällä hetkellä myynnissä olevaa Titanic-kirjaa. Kaikki tosin englanninkielisiä, joten suomalaiset matkustajat eivät liene niissä pääosissa. Viime vuosikymmeninä ilmestyneissä kirjoissa on Titanicin suomalaisista (ja samalla kaikista pohjoismaalaisista) kerrottu tarkemmin ainoastaan Claes Göran Wetterholmin ansiokkaassa kirjassa Titanic, josta on ilmestynyt useita painoksia (1988,1996 ja 1999). Kaikki kuitenkin ruotsiksi. Suomeksi on kirjoitettu vain joitakin artikkeleita aikakausi- ja sanomalehtiin sekä internetin kotisivuille, mutta varsinainen oikea kirja on puuttunut. Siksipä Ulla Appelsinin Titanicin tuntematon lapsi on kovasti tervetullut. Sen jo sitten luinkin, vieläpä yhden illan ja alkuyön aikana.

 

Ulla Appelsinin kirjaa voidaan pitää Titanicin uuden tulemisen kolmannen buumin seurauksena. Ensimmäinen oli kaiketi vuonna 1985, jolloin Robert Ballardin retkikunta paikallisti Titanicin hylyn. Toinen vuonna 1997, jolloin James Camerunin elokuva sai ensi-illan ja kolmas, ainakin näin suomalaisittain, marraskuu 2002, jolloin professori Alan Ruffmanin kanadalainen tutkijaryhmä toi julki todisteet, että tuntemattomana haudassaan maannut pienokainen (The unknown child) oli suomalainen Eino Panula.

 

Kirjan päähenkilö oli kuollessaan vain13 kuukauden ikäinen. Titanicin ruumiita keräämään lähetetty kaapelilaiva Mackay-Bennetin miehistö löysi viikkoa onnettomuuden jälkeen pienen pojan ruumiin, joka makasi aalloilla selällään katsellen tähtitaivasta. ALapsella on paljon vaatteita, ettei häntä vain paleltaisi. Pikkuisella on päällään harmaa takki, jossa on turkiskaulus ja turkiksesta tehdyt hihankäänteet, ruskea sarkakankainen pitkä mekko, pitkä alusmekko, flanellinen asu, vaaleanpunainen, villainen aluspaita sekä ruskeat kengät ja sukat.” Lapselta puuttuvat kuitenkin kaikki tunnistetiedot ja niinpä hän jäikin Atuntemattomana lapsena” yli 90 vuodeksi symbolisoimaan Titanicin turmassa menehtyneitä lapsia. Aikojen kuluessa lukemattomat ihmiset laskivat haudalle kaikkea, mitä pienet pojat tarvitsevat, nalleja ja muita leluja. Toivatpa monet kukkiakin.

 

Vaikka kirjan nimi, Tuntematon lapsi, viittaakin yksin Eino Panulaan, on sen pääosassa koko perhe. Näin tietenkin pitääkin olla. Perhe oli jo vuonna 1910 menettänyt 9-vuotiaan tyttärensä, joka oli koulumatkallaan hukkunut Lapuanjokeen. Kaiketi uusi muutto Amerikkaan oli myös osa vanhempien surutyötä. Perheen isä, Juho, odotti huhtikuussa 1912 Amerikassa uudessa kodissaan vaimoaan ja lapsiaan. Jospa kerran vielä aloitettaisiin elämä uudelleen maassa, jonne niin monen muunkin suomalaisen teki tuolloin mieli. ”Se ei ole mies eikä mikään, joka ei ole Amerikassa käynnyt”, sanottiin Pohjanmaalla. Kävi kuitenkin niin, että perheen äiti, Maria, pojat, Ernesti, Jaakko, Juho, Urho ja Eino, lastenhoitajaksi aikova Sanni Riihivuori ja talonmyynnistä hankitut, uuteen elämään tarkoitetut, rahat jäivät Atlantin valtamereen, kun uppoamattomaksi sanottu laiva törmäsi 14.4.1912 jäävuoreen. Juho Panula ei ilmeisesti koskaan toipunut menetyksestään. Ei edes ”uusi koti ja uusi, rakastava vaimo”, saanut tyynnytettyä rauhattomaksi muuttunutta miestä. Ennen niin kovana työmiehenä pidetty Juho ei kyennyt onnettomuuden jälkeen kunnon työntekoonkaan. Onnettomuudesta pelastunut suomalainen Anna Turja (myöh. Lundi), joka oli ollut laivalla Maria Panulan hyttitoverina, kävi myöhemmin muutaman kerran Juhoa katsomassa. Annan puoliso, Emil Lundi, kertoi myöhemmin lapsilleen, Akuinka Anna ja Juho vain istuivat olohuoneessa ja kertasivat kerta toisensa jälkeen keskustelua, jonka Maria ja Anna olivat käyneet Titanicin kannella ennen laivan uppoamista”. Tosin levotonhan Juho Panula oli aina ollut, sillä hänet tunnettiin Amerikan-Jussina jo paljon ennen Titanicin onnettomuutta. Juho kuoli kotonaan Amerikassa sydänkohtaukseen 3.4.1944.


 

Juuri tällaiseen traagisuuteen kaiketi perustuukin Titanicin jatkuva voittokulku. Panulat eivät olleet ainoita. Vastaavanlainen perhe, joka englantilaisena on maailmalla huomattavasti tunnetumpi kuin Panulat, oli Goodwinit. Heidän mukanaan katosivat kaikki: isä, äiti ja kuusi lasta.

 

Ilmeisen ripeästä kirjoittamisesta huolimatta Ulla Appelsinin teos perustuu verraten vankkaan lähdemateriaaliin. Tämä käy ilmi paitsi alkulauseiden kiitoksista myös lopun lähdeluettelosta. Lähdeviitteiden puuttuminen ei liene kirjoittajan vika. Miten luotettavaa Titanicin lähdemateriaali nyt sitten onkaan! Kaipa ainakin kaikki se, mitä laivan kannella viime hetkillä tapahtui lienee enemmän fiktiota kuin faktaa. Eipä siellä muistiinpanoja tainnut kukaan tehdä. Lukija voinee itse valita, mihin uskoo. Kuten Ulla Appelsin kirjoittaa, suvun keskuudessa liikkuneista  Atarinoista on tullut osa Panuloiden saagaa”.

 

Kirja on kaiketi enemmän jännittävä romaani kuin tieteellinen tutkimus. Siksi kai sitä oli niin mukava ja helppo lukeakin. Tällainen romaani oli muuten aikanaan Walter Lordin teos Titanicin kohtalonyö (A Night to Remember) ja siitä tehtiin vuonna 1958 samanniminen menestyselokuva. Eipä olisi hassumpi ajatus tehdä elokuva Panuloiden perheestä.

 

Kirjassa kerrotaan paljon myös muiden suomalaisten matkustajien kohtaloista (suomalaisia oli laivalla kaikkiaan 63 ja heistä pelastui 20). Niinpä, jos kirjan puutteita haluaa etsiä, olisi jonkinlainen luettelo henkilötietoineen kaikista suomalaisista matkustajista ollut paikallaan. Tällainen olisi helposti löytynyt, vaikkapa minun kotisivultani.

 

Julkaistu Sukutietolehdessä 3/2003

 

Paluu kotisivulleni